ALASELKÄKIPUINEN POTILAS – PUUKKOA VAI PILLERIÄ

Tavoite: Selkäkipupotilaan esitietoihin ja kliiniseen tutkimukseen tulee käyttää riittävästi aikaa ja selkäkivun vakavat ja spesifiset syyt tulee tunnistaa varhain. Kivun oireenmukaisen hoidon lisäksi tulee aina pyrkiä potilaan toimintakyvyn optimoimiseen, mikä edellyttää myös potilaan aktiivista osallistumista hoitoon. Potilaan perusteellinen informointi kuuluu hyvään hoitoon. Akuutissa alaselkäkivussa tulee välttää vuodelepoa ja kannustaa potilasta jokapäiväisiin toimiin kivun sallimissa rajoissa. Pitkittyvässä selkäkivussa, kun kipu on kestänyt kuusi viikkoa, potilaan tilanteen laaja-alainen, moniammatillinen psykososiaaliset tekijät huomioon ottava selvittely ja aktiivinen yleiskuntoa ja lihasvoimaa parantava kuntoutus tulee käynnistää viimeistään. Kroonisessa selkäkivussa intensiivisellä moniammatillisella kuntoutuksella, lihasvoimaa ja yleiskuntoa parantavilla harjoituksilla parannetaan toimintakykyä, vähennetään kipua ja sairauslomapäiviä. Luentosessiossa annetaan selkeä kuvaus yleisimmistä spesifeistä ja epäspesifeistä syistä alaselkäkivulle sekä siitä, missä alaselkäkivun hoidossa mennään uusimman tutkimustiedon valossa.